Kuulumisia. Uusi albumi PISTE on saamassa muotoaan ja kansitaiteetkin ovat kehittymässä. Julkaisukuviot ovat vielä auki, mutta eiköhän ne saada pian kiinni. Odotellessa lohkaisen teille pöydän alta pienen maistiaisen. Tulevalla albumilla seikkaillaan mm. krautrockin, shoegazen ja uuden aallon tunnelmissa. Mainittakoon inspiraation lähteiksi vaikkapa Bowie, Iggy ja Eno Berliinissä, Scott Walker nykyään ja The Cure joskus aikoinaan.

10 vuotta! Jann Wilde & The Neon Comets – Neon City Rockers

Jann Wilde & The Neon Comets julkaisi albuminsa Neon City Rockers elokuun 27. päivä vuonna 2008. Tuolloin Tampereen Anttilan levyosaston hyllyjen välit olivat täpösen täynnä innokkaita faneja, jotka olivat muodostaneet siistin jonon saadakseen nimikirjoituksen ja nähdäkseen edes pienen vilauksen suurinta idoliaan. Serranon perheestä tuttu Fran Perea oli nimittäin saapunut nimmarikeikalle Tampereelle. Levyosaston toisessa päädyssä hivenen pienemmän fanikatraan kanssa hengaili puolestaan viisihenkinen yhtyeemme: Risto Pajari (kitara), Kaide Luukkonen (koskettimet), Teemu Alajoki (rummut), Joonas Keskinen (basso) ja minä, Jann Wilde. Esitimme muutaman kappaleen akustisesti ja piirsimme nimmareita albumin kannella koristeltuihin postikortteihin.

Neon City Rockers on nyt kymmenvuotias. Anttilaa ei enää ole ja Serranon perhekin päättynyt. Viime vuonna uudelleenjulkaistun Jann Wilde & Rose Avenuen Tokio Okei -levyn seuraaja jäi myyntiluvuiltaan pienemmäksi, mutta keräsi yllättäen suosiota kriitikoilta. Kuuntelin albumin ja bonusmateriaalin kertaalleen läpi uusintajulkaisua kootessa. Jos Tokio Okei -albumi esitteli raakilemaista soittoa ja yksinkertaisista aineksista koottuja helppoja popkappaleita, on Neon City Rockers musiikillisesti kunnianhimoisempi ja monipuolisempi teos. Tosin edellisen tapaan harmillisen keskeneräinen ja turhan teennäinen.

Jann Wilde & The Neon Comets syntyi monen mutkan kautta kesällä 2007 levinneen Jann Wilde & Rose Avenuen raunioista. Manageriportaan nerokkaaksi mainostempuksi tarkoitettu hajoaminen muuttui lopulta karvaaksi todellisuudeksi yhtyeen murentuessa konkreettisesti käsiin. Vilpitön oletus oli että bändi palaa lavoille kylmän viileästi uuden kitaristin kanssa. Varsinainen hajoamistaistelu käytiinkin vasta kulisseissa syksyllä 2007 kertoessani levy-yhtiölle toiveeni perustaa kokonaan uusi bändi. Varmasti moni olisi pelannut kortit toisin ja jatkanut turvallisesti Jann Wilde & Rose Avenueta.

Rumpali Teemun alias Tender Rexxin kanssa kokosimme uuden yhtyeen. Kosketinsoittaja Kaide Luukkonen ehti liittyä jo Rose Avenuen verta yskivään leiriin, mutta hänen sisäänajonsa jäi puolitiehen. Kitaristi Risto puolestaan löytyi Muusikoiden.netin ilmoituksella. Alunperin jo 2004 ekaan Jann Wilde -keikkakokoonpanoon bassottelemaan tulossa olleen Joonas Keskisen pyysin mukaan uuteen bändiin. Hän pyöri aluksi treeneissä kuudentena jäsenenä, mutta korvasi lopulta Rose Avenue -basisti Teemu Huopanan. Nimetön kokoonpano vietti kesän, syksyn ja talven treenaillen uutta materiaalia ja tutustuen toisiinsa.

Lopulta erilaisten mutkien kautta yhteistyöt Hype Recordsin kanssa jatkuivat ja ”tuhlaajapojat palasivat kotiin”, kuten megakohumanageri Tommi Liimatainen asian ilmaisi beigessä ponchossaan. Kokoonpanon nimeksi sorvautui eräänlaisena kompromissinä lopulta Jann Wilde & The Neon Comets, eli jatko-osa Jann Wilde & Rose Avenuelle. Ei todellakaan mikään kovin hieno nimi. Jos oikein pinnistelen niin sen oli tarkoitus viitata jotenkin Bill Haley and his Cometsiin, mutta sitä en muista että miksi ihmeessä? Lohduksi voin vain todeta, että muut ehdolla olleet nimet olivat vielä huonompia. Albumin nimi oli viittaus Clash CIty Rockersiin ja yksi levyn esikuvia onkin London Calling. Rönsyillään huolella.

The Neon Comets erosi Rose Avenuesta paljon. Erityisesti musiikillinen osaaminen oli aivan toista luokkaa. Keikkamyyjän kehoituksesta lopetin kitaransoiton ja keskityin laulamiseen. Pystysolistina pyöriminen oli treeneissä ihan ok, mutta lavalla homma tuotti vaikeuksia ja olo oli orpo ja urpo ilman kitaraa. Myös lavalook meni uusiksi. Lihoin Rose Avenuen hajoamisen jälkeen kymmenen kiloa ja en mahtunut enää rokkitähtihaalareihin. Olin masentunut ja lääkkeeksi käyttämäni alkoholi ei jostain syystä toiminut. Ristiriitaista oloa korostin värjäyttämällä puolet hiuksistani mustaksi ja toisen puolen blondiksi. Cruella de Wilde. Surkeus ja ahdistus kanavoitui onneksi luovuudessa ja kirjoitin neljä levyllistä poukkoilevaa materiaalia. The Neon Comets kasvoi pian tiiviiksi bändiksi ja basisti Keskinen kietoutui treenikämpällä kapellimestarin viittaan. Demotteluni vietiin uusiin suuntiin ja yhtye sai ideat lentoon. Tyylit elivät 70-luvun rockista (T-Rex, David Bowie, Queen) 90-luvun brittipoppiin (Suede) ja 80-luvun synapoppiin (Gary Numan, Sigue Sigue Sputnik, Japan) ja välillä jopa 50-luvun Elvis-imitaatioihin asti. Lähin vertauskohta oli kuitenkin ruotsalainen The Ark. Joskus lopputulos oli onnistunut, mutta toisinaan lipsuttiin vähän turhankin viihteen puolelle. Neon City Rockersin kaltaisia levyjä ei ilman itseironiaa ja pilkettä silmäkulmassa voi tehdä.

Levy-yhtiö Hype Records ja keikkamyyjä WellDone nyrpistelivät nenäänsä materiaalille. Tiina Vuorisen mielestä kappaleet olivat askel epäkaupalliseen suuntaan ja ne vaatisivat tuottajaksi Jimi Suménin kaltaisen tyylitietoisen artistin. Hän oli aivan oikeassa. Hypellä kummastatusta vuodatettiin kyselemällä rokkaavamman kitaravallimateriaalin perään. Bändistä haluttiin leipoa uutta Hanoi Rocksia, mutta menimme aivan toiseen suuntaan. Yritin kuitenkin kirjoittaa rajua rokkikitaramusiikkia, mutta eihän siitä mitään tullut. Lopulta levy päätettiin kuitenkin äänittää Lielahden NoteNet-studiolla ja tuottajaksi pyysimme jo Jann Wilde & Rose Avenuen demoja tuottaneen Jukka ”Shitter Limited” Miettisen.

Bändi treenasi kappaleet ulkoa, mutta studiossa ei selvitty ilman vastoinkäymisiä. Epäonnea oli matkassa, sillä levyn pohjia äänittäessä viritysmittari oli muljahtanut väärälle viritystaajuudelle. Seuraksena basso- ja komppikitararaidat piti lopulta soittaa kaikki uudestaan. Tämä söi rutkasti studioaikaa. Kesäflunssa kiusasi äänityssessioiden ajan ja ääneni on albumilla tukkoisessa kuosissa. Uudelleen aloittamani tupakointi ei myöskään auttanut mitenkään. Kaikesta huolimatta yhtyeen luomisvoima ja meininki välittyi yleisön ja kriitikoiden korviin.

Levy keräsi kaikkien yllätykseksi hyviä arvioita. Soundin Tero Alanko antoi levylle kannustavat neljä tähteä vaikka kritisoikin rumaa kantta ja epäonnistunutta lookkia. Positiiviisia arvioita antoivat myös Desibeli.net, Noise.fi, FREE! Magazine jne. Desibeli.net palasi tänä vuonna albumin ääreen ja kohotti sen klassikkosarjaan. Hyvästä vastaanotosta huolimatta Neon City Rockers ei myynyt edes kolmannesta Tokio Okein nelinumeroisista luvuista. Se ylsi ensimmäisellä viikolla albumilistalla sijalle 32 ja vajosi sitten kohti alennusaltaita. Sinkut eivät soineet radiossa ja keikoilla yleisö oli hämmentynyt, vaikka osa vanhoista faneista ottikin uuden yhtyeen lämpimästi vastaan. Lämmittelimme Twisted Sisteriä Ideaparkissa ja olimme täydellisen väärässä paikassa. Keskisormet nousivat kun avasimme setin kepeällä Emaj7-soinnulla (albumin b-puolen avausraita The Ballad of Jane Glaze).

Lopulta Jann Wilde & The Neon Comets alkoi hiljalleen kuivua kasaan. Joonas Keskinen lähti Kiinaan ja tilalle tuli Henri Kovanen. Tammerfesteillä soitimme Viikinsaaressa pääesiintyjänä ja se on jäänyt mieleeni yhtenä miellyttävimmistä keikoista. Meikkilook oli tuolloin jo jäämässä taakse ja yhteistyö Hypen kanssa hiipui. Taloudellisessa mielessä levytyksistä ei jäänyt mitään käteen. Hype Records ei koskaan toimittanut ainuttakaan rojaltitilitystä kummastakaan albumista. Kustannussopimus oli merkitty päättyväksi vuonna 2020.

Neon City Rockers -albumin jälkeen työn alla oli peräti kaksi albumia: kotiäänityksistä koostetettu soololevy Don’t Play With The Flame On Your Band ja bändivetoinen Don’t Play With The Name of Your Band. Ensin mainittu julkaistiin 2010, mutta jälkimmäinen jäi lopulta kesken. Siitä on olemassa rumpu- ja bassopohjat. Viimeiseksi koko yhtyeen keikaksi jäi Eläinsuojelurock Tampereen Klubilla 2010 syyskuun 29. päivä. Sittemmin Jann Wilde & The Neon Comets on vain kerran aktivoitunut nelimiehisenä albumin tuottaneen Jukka Miettisen synttäreillä 2013.

Neon City Rockers -albumin bonuksena kuullaan ennen albumia äänitetty ilmainen mp3 -sinkku Polaroid/Glamtronik sekä neljä Lielahden NoteNet-studiolla äänitettyä demoa.

Rokki on tullut tiensä päähän! Vai onko?

Tähän on tultu. Rokki on tullut tiensä päähän. Uran alkupään julkaisut Maailma ilman diktaattoreita EP (2014) ja pitkäsoitto Jani Matti Juhani & Mustat Käärmeet (2015) myivät pienet painoksensa loppuun pian julkaisunsa jälkeen. Uusintapainosten sijaan koostin materiaalit yhdeksi kokoelmaksi. Samalla avasin alkuperäiset sessiot ja mulkkasin kappaleita hivenen uusiksi. Siis vähän samalla tavalla kuin George Lucas ronkki Tähtien Sota -leffojaan. Lopputuloksesta voi olla eri mieltä. Arkistoista löysin bonukseksi Nainen tummissa -coveroinnin.

14 kappaletta sisältävä remix-kokoelma on kuultavissa Punaiset Levyjen bandcamp-sivulla. Fyysisten levyjen ystäville tarjolla on tilauksesta käsintehty CDR-versio.

Desibeli.netin Klassikoissa Neon City Rockers

Verkkolehti Desibeli.netin Klassikko-sarjassa tuli vastaan tuttu levy. Taannoisen yhtyeeni Jann Wilde & The Neon Cometsin ainokainen julkaisu eli Neon City Rockers on saanut kyseisen leiman kylkeensä. Kauniita sanoja kirjoitti Mika Roth. Juttu löytyy tästä.

Albumista on parhaillaan valmisteilla digitaalinen bonuskappaleilla varustettu uudelleenjulkaisu viimevuotisen Jann Wilde & Rose Avenuen Tokio Okei -albumin tapaan.

Tampere-talon Aulaklubi 5.4.2018

Huhtikuun viidentenä Tampere-talon Aulaklubilla kuullaan läpileikkaus diskografiasta. Soittelen nimittäin jokaiselta laulamaltani albumilta yhden kappaleen. Sekaan ujutan myös pari harvinaisuutta. Ilmainen tapahtuma alkaa jo klo 17.30.

Turun Bar Kukan keikka siirtyy toistamiseen

Valitettavasti perjantain Turun Bar Kukan keikka siirtyy toistamiseen. Influenssa puski päälle. Pahoittelut. Omituisen paljon ollut huonoa tuuria keikkojen suhteen tänä talvena, mutta eiköhän onni käänny. Rakkautta kaikille ja nähdään ensi kerralla <3

Tunnelmia Laserkiertueelta (Klubi & Semifinal)

Vuoden ensimmäiset keikat kera Mustien Käärmeiden on taputeltu. Helmikuun 14. päivä vietimme valtakunnallista keikkapäivää Tampereen Klubilla. Kanssamme lavan jakoi Kaita Isäri Seppälä. Klubi on tuttu paikka jo vuosien takaa. Edellisestä keikasta lavalla oli kuitenkin ehtinyt vierähtää jo melkein viisi vuotta. Tuolloin elokuussa 2013 Jann Wilde & The Neon Comets teki keikan mittaisen comebackin Neon City Rockers -albumin tuottaneen Miettisen, eli Shitter Limited -yhtyeen nokkamiehen, 50v-kemuissa.

Nyt tunnelma oli, luoja paratkoon, hivenen seesteisempi ja kukaan ei saanut tuopista tai jättiläismäisestä kipsipeniksestä päähänsä. Esitimme Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumilta seitsemän kappaletta (Valentina, Postikortteja menneisyydestä, Maailmanloppuun asti, Tango Nosferatu, Kevät, Pasuunat huutaa haudan takaa), Kis Kis -levyltä kaksi (Uuno Turhapuro tappaa itsensä, Pelottaa) ja esikoisalbumin ajoilta kaksi (Rouva Huttunen avaruudessa, Rokki on tullut tiensä päähän). Lisäksi kuultiin Okkultismia & Erotiikkaa -kilpailun voittanut yhden soinnun jynkytys Rakkautta kuoleman kanssa.

Antti Aittapellon (koskettimet), Kimmo Vierimaan (rummut) ja Sami Nissisen (kitara) kanssa saimme vieraaksemme taustoja laulamaan Minna Sihvosen. Minna on tuttu muiden muassa yhtyeistä Neiet ja On Volcano. Taitavana laulajana hän sai biiseihin puhallettua harmoniaa ja raikkautta. Niitä kappaleiden liveversiot ovat kaivanneet. Oikea jalkani sotkeutui ensimmäisen kappaleen aikana instrumenttikaapeliin. Näin Valentina-biisi sai lisämausteeksi muutamia ylimääräisiä tanssiaskelia. Postikortteja menneisyydestä alkoi lupaavasti, mutta pian olan yli vyöryi pahin painajaiseni eli bassokamoista alkoi kuulua epämääräistä pörähtelyä ja surinaa. Piuha vaihtoon. Hermostuksissani vaihdoin piuhan väärinpäin. Kaikenlainen tekninen säätö ja ähellys on keikkajännityksessä silkkaa hirveyttä. Tämän jälkeen piuha piti vielä toistamiseen vaihtaa. Loppujen lopuksi pörinän aiheuttaja oli liitoksistaan lohkeillut viritysmittari. Uskollinen sotaratsuni vuodelta 2006 oli ensi kertaa pois pelistä. Loput keikasta sujui onneksi vähillä pörinöillä ja maaliin päästiin kunnialla. Hivenen näpeissä tuntui rutiinin puute. Tulee keikkailtua nykyään niin harvoin, että tietynlainen harjaantuneisuus on vähäisempää. Toisaalta tuoreutta piisaa. Uusimman levyn tiimoilta tämä oli vasta kuudes esiintyminen. Jani Matti Juhani & Mustat Käärmeet esiintyy rajulla 4,5 keikan vuositahdilla. Ei makeaa mahan täydeltä?

Klubin jälkeen luvassa oli day off eli välipäivä, mutta heti perjantaina siirryimme Helsinkiin. Huuto!-yhtye oli aikeissa julkaista debyyttialbumia ja saimme kutsun mukaan levyjulkkaripippaloihin. Sehän oli tietenkin erinomaisen kiva juttu. Mukana pääesiintymässä oli kouvolalainen Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS? Hyvä kysymys.

Semifinalin keikka tulee jäämään ikuisesti mieleeni ja nousemaan omalle Parhaimmat-listalle, sillä saimme vieraaksi Anna Kuoppamäen, jonka kanssa esitimme ensimmäistä kertaa lavalla Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumin esikoissinglen Maailmanloppuun asti -kappaleen. Enempää varsinaisia bändikeikkoja kalenterissa ei ole tuoreimman levyn tiimoilta, joten yhteisesiintyminen Anna Kuoppamäen kanssa sulki albumin kaaren mitä kauneimmalla tavalla. Sillä biisillä se alkoi ja sillä biisillä se päättyi. Kiitos bändille Sami, Antti ja Kimmo. Kiitos Minna Sihvonen ja kiitos Anna Kuoppamäki. Kiitokset kanssayhtyille ja Klubin ja Semifinalin henkilökunnalle. Tietenkin kiitos yleisölle.

Nyt on hetki aikaa miettiä uusia seikkailuja. Tuottaja Tero Alangon kanssa puhuttiin jo toisesta yhteistyölevystä ja krautrockista. Lähetin 16 demoa. Pitääköhän tässä muuttaa Berliiniin?

Seuraavat esiintymiset:

16.03. Bar Kuka, Turku (puoliakustinen)
05.04. Tampere-talo (Aulaklubi), Tampere (soolo)

Bar Kukan keikka siirtyy – Uusi päivä 16.3.

Saamamme tiedon mukaan Bar Kukan keikan päivämäärän kanssa on käynyt inhimillinen kömmähdys. Tästä syystä keikka siirtyy myöhempään ajankohtaan. Pahoittelut harmillisesta sekaannuksesta. Emme voi tilanteessa mitään. Uusi päivämäärä on onneksi lyöty jo lukkoon ja se on 16.3.

Bar Kuka oli ilahduttavasti nostanut Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumin viime vuoden parhaimmistoon. http://barkuka.fi/top-listat/