Kaunein päällä maan – Uusi single kuultavissa ennakkoon Rumbassa

Perjantaina 18.8. Playground Music Finland julkaisee uuden singlen Kaunein päällä maan. Kappale on kuultavissa Rumban sivuilla jo nyt.

Kappaleella esiintyy Janne Laurila (laulu), Pekka Laine (kitara) ja Kimmo Vierimaa (rummut). Sen on tuottanut Tero Alanko ja masteroinut Jarno Alho / Alho Audio Mastering.

Ennakkotilaus – Taivaankanteen jäätyneistä linnuista

Taivaankanteen jäätyneistä linnuista julkaistaan 8.9. Vinyyli on tilattavissa ennakkoon. Albumin julkaisee Playground Music Finland.

A)
1. Tiedän mitä rakkaus on
2. Postikortteja menneisyydestä
3. Maailmanloppuun asti (feat. Anna Kuoppamäki)
4. P.S. I Love You
5. Tango Nosferatu
6. Kevät

B)
7. Pasuunat huutaa haudan takaa
8. Kaunein päällä maan (feat. Janne Laurila)
9. Valentina
10. Aurinko
11. Syys
12. Vähän ennen kyyneleitä
13. Tähtien hylkäämä kuu

Kesäkiertue Alppipuistosta Hiedanrantaan

Ensimmäiset keikat uuden kiertuebändin kanssa on korkattu kahdella ulkoilmakeikalla. Helsingin Alppipuistossa järjestetty IndieCon Indie Picnic ja Tampereen Hiedanrannassa ensimäistä kertaa järjestetty Uusi Tampere toimivat näyttämöinä. Keikat menivät oikein mukavasti.

Uusi Tampere -tapahtuman pyhättönä toimi rujon pittoreskiä Robocop-tyyliä edustava Kuivaamo.

Edellisistä bändikeikoista oli ehtinyt vierähtää 14 kuukautta, joten esiintyminen kieltämättä jännitti poikkeuksellisen paljon. Jännitys ei tunnu laisinkaan niin pahalta osaavan bändin kanssa. Onneksi tälläkin kertaa kokoonpanon muodostivat osaavat hemmot: Sami Nissinen (mm. Vuoret) soitti kitaraa, Volterissa jo vuodesta 2002 kanssasi soitellut Antti Aittapelto liittyi urkuristiksi ja Johannes Tolonen (mm. Manzana) tarttui bassoon. Rumpuja kolisteli tulevalla albumillakin soittava Kimmo Vierimaa. Sain jälleen ilon ja kunnian tehdä yhteistyötä lahjakkaiden ihmisten kanssa.

Alensin oman roolini soolobasistista jälleen komppikitaristiksi ja sovitin kappaleet capon avulla avosoinnuille. Näin sain instrumenttiosiot soitettua läpi pienillä ja hennoilla otteilla ilman että geeneissä jylläävät nivelvaivat pahentuisivat liiallisesta toistosta. Selvisin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Keikkasetin koostimme pääasiassa tulevan albumin kappaleista. Tämä oli tietoinen ratkaisu, sillä keikkojen tarkoitus on promota tulevaa albumia. Heitimme vastapainoksi mukaan ekalta EP:ltä kaksi b-puolta ja yhden albumiraidan esikoislevyltä. Tuoreimmalta Kis Kis -levyltä emme soittaneet ainuttakaan raitaa. Tulevilla keikoilla tulemme soittamaan todennäköisesti vielä enemmän uuden levyn materiaalia.

Helsingin Alppipuiston setti. Uusi Tampere -festeillä soitimme saman setin, mutta encorena kappaleen nimeltä Tiedän mitä rakkaus on.

Ennen Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -levyn julkaisua käymme piipahtamassa Tampereen mukavimmassa kellarissa eli O’Harasissa 18. elokuuta. Tervetuloa.

Taivaankanteen jäätyneistä testilevyistä

Albumi on ottanut jälleen askeleen eteenpäin, sillä vinyylin testiprässit saapuivat korviemme iloksi. Kaikki kuulostaa olevan kuten pitääkin tai itseasiassa jopa paremmin, sillä analogisuus tuo levylle sen sisältöä pukevaa viehätystä. Aikataulu ei veny ja teos ennättää syyskuussa kauppoihin. Veikkaanpa, että ennakkotilauslinkit saapuvat seuraavaksi.

Pippurimaassa kaikki hyvin

Suhtauduin hivenen skeptisesti siihen, että tarvitseeko maailma uutta versiota puhkikuluneesta klassikosta. Kuuntelukerrat tuovat kuitenkin mukanaan miellyttävän yllätyksen. Vastaus on nimittäin kyllä. Onhan tämä nyt selvästi rahastusta, mutta ei pelkkää rahastusta. George Martinin pojan Gilesin jälleenmiksaama levy on tehty alkuperäistä monoversiota kunnioittaen. Toisin kuin originaali stereomiksaus, joka tehtiin epäkunnioittaen hätäisesti vasurilla monomiksauksen jälkeen ja panoroitiin humoristisesti pitkin seiniä. Vuonna 1967 musiikkia ei kuunneltu stereoista, vaan jonkinlaisista monokkeleista. Yksi kaiutin tuuttasi menemään ja se riitti. Yhdellä korvalla pärjäsi. Toinen saattoi levätä. Ne, joilla oli jo futuristiset avaruusajan stereovempaimet, saivat sitten kuultavakseen koko rahan edestä stereosekoilua.

Uuden miksauksen saundit soivat nätisti ja selkeästi. Myös bonukset ovat mielenkiintoisia, sillä erityisesti muusikkona on mieluisa kuunnella kuinka pohjat on räimitty studiossa livenä. Soitto elää ja soi luonnollisesti. Nykyään monet heilumiset ja romellukset surutta korjattaisiin, mutta primitiivinen neliraituri pakotti soittamaan yhteen ja säästämään raitoja päällekäisäänityksille. Pohjaraidoilla jammailee sama tuttu kaveriporukka kuin Please Please Mellä. Näistä kannattaa ottaa mallia ja oppia säveltämistä ja sovittamista.

Kunpa vinyylin mukaan olisi sujautettu vielä bonukseksi Strawberry Fields Forever/Penny Lane 7″. Albumisessioiden alussa äänitetty biisikaksikko oli tarkoitettu albumille, mutta levy-yhtiön painostetuksesta julkaistiin hätäisesti sinkkuna. Yhtyeen edellisestä albumista ja singlestä oli kulunut jo hurjat puoli vuotta. Levyjä julkaistiin tuohon aikaan hämmentävän kovalla tahdilla. Ehkä siksi, että kuulijat vaativat monolevyjä molemmille korville? Mene ja tiedä. CD-versiolla biisikaksikko on mukana bonuslevyllä.

Miinuksena mainittakoon, että vinyylin päätyteksti on ärsyttävästi väärinpäin!