Biografia

Klikkaa kuvaa (300 dpi)

”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa/maahan on laskettu vaatteita, lehtiä, oksia.” Lapsena lauloin seurakunnan päiväkerhossa kyseistä virttä muiden tähtisilmien kanssa. Silloin se oli vain haikea, kaunis laulu, ei vielä vaivaannuttavaa uskonnollista propagandaa. Kesällä 1942 valtionjohtaja Adolf Hitler kävi Suomessa kilistelemässä ryyppylaseja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin kanssa. Miehisen himon pauloissa he saattoivat myös ratsastaa toisillansa salonkivaunun sievällä sohvalla.

Hitlerin ja Mannerheimin homostelusta ei tietääkseni ole lastenlauluja sorvattu, mutta nyt siitä on syntynyt sopivan railakas rokkibiisi. Jani Matti Juhanin ja Mustien Käärmeiden Hei kuule Mannerheim -kappaleessa menneisyyttä kohdellaan, kuten siitä kuuluukin kohdella. Historian häpeäkohtia ei piilotella, vaan aika ajoin ne hierotaan rujosti vasten kansakunnan kollektiivista naamaa. Se tekee hyvää tälle eksyneelle metsäläiskansalle.

Eikä Mannerheim edes mikään sankari ollut, vaan Lapuan liikkeen kannattaja ja läpimätä oman kansansa murhaaja. Valitettavasti samanlaiset röyhkeät idiootit ovat vallassa myös nyt. Vaikka niin kuvitellaan, vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Suomi on yhä pullollaan ihmisiä, jotka haluaisivat ostaa Saludonsa E-myymälästä. Jostain syystä heidän yhteiskuntakriittisyytensä ei paljon syvemmälle yllä.

Nykyään ei ole vasemmistoa, joka marssisi vappuna ja vähän muulloinkin ihan vaan siksi, että kapitalistit muistaisivat heidän joukkovoimansa. Asiat ovat menneet kammottavalla tavalla vikaan, kun pelottavan monet työläiset ovat hypänneet Läski-Timon ja hänen opportunistisen rasistipuolueensa kelkkaan.

Hallituksemme harjoittama suvaitsemattomuus ja sorto ovat yksinkertaisesti barbaarista käytöstä: ”Työntäkää se ihmisarvo perseeseenne! Oma syynne, kun olette niin köyhiä ja heikkoja ja sairaita ja vanhoja!” Kaukana ollaan siitä kauniista ajatuksesta, että yhteiset päätökset täytyy tehdä niin, että niistä on hyötyä etenkin yhteiskunnan heikoimmille jäsenille.

Suomesta on nopeasti tullut valtio, jota fiksut suomalaiset häpeävät ja jolle nauretaan ulkomailla. En usko, että missään muualla ajetaan yhtä hanakasti hyvinvointivaltiota alas kuin Suomessa. On tietoisesti valittu paluu luokkayhteiskuntaan, jossa yläluokka porskuttaa ja alaluokka kärsii. Eikä määräävänä tekijänä todellakaan toimi darwinismin kaltainen luonnonlaki vaan ahneus, silkka oman edun tavoittelu.

Juuri nyt tarvitaan Jani Matti Juhanin kaltaisia lauluntekijöitä, jotka sanovat suoraan. Hänen riemastuttavan riettaat ja railakkaat laulunsa liikkuvat suvereenisti sekä yksilötasolla (Kännistä seksiä, Pelottaa) että laajempien rakenteellisten ongelmien (Kolmannet maat, Viimeinen valssi) parissa. Yksiä ne yököttävät ja toiset nauravat niille, koska eivät näe pintaa syvemmälle. Se on heidän murheensa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on monta asiaa päin persettä eikä edes rock’n’roll ole voimissaan. Tai onhan se, mutta lähinnä jossain siellä, missä suurin osa ihmisistä ei sitä näe eikä kuule, kun levy-yhtiöt ja media lapioivat yhteistuumin päällemme pelkkää business rock’n’rollia.

Kis kis -albumin musiikillinen skaala on kertakaikkisen vallaton – junnaavaa rock’n’rollia, lonkalta losautettua punkia, hykerryttävää psykedeliaa, mietteliästä folkia, puhtoista purkkapoppia, iskelmää ja paatosta. Sen laulut laittavat takaliston heilumaan ja pakottavat funtsimaan tätä outoa maailmanmenoa. Ne ovat onnistuneita taistelulauluja. Nyt on aika lähteä barrikadeille.

Tampereella 15.12.2015
Tero Alanko

Lyhyesti:

Jani Matti Juhani (synt. 1982) on Riihimäellä syntynyt, mutta sittemmin tamperelaistunut laulaja-muusikko-lauluntekijä. Kis Kis on Mustat Käärmeet -yhtyeen kakkosalbumi. Jani Matti Juhanille Kis Kis on kahdeksas albumi yhtyeenvetäjänä. Diskografiasta löytyy pitkäsoittoja nimillä Jann Wilde, The Saturnettes ja Volter.

Keikoilla:

Jani Matkala – kitara
Taneli Hiironmäki – koskettimet
Kimmo Vierimaa – rummut
Henriikka Mäkelä – laulu
Jani Matti Juhani – laulu/basso