Marc Bolan 70v

Tänään on Marc Bolanin syntymäpäivä. Bolan täyttäisi 70 vuotta.

Näyttää himpun verran tädiltäni. Kuta kuinkin noin ajattelin nähdessäni CD:n kannessa punaiseen asuun sonnustautuneen hahmon. Iskä kertoi, että kyseessä on Marc Bolan ja hänen yhtyeensä on nimetty dinosauruksen mukaan T-Rexiksi.

Voisiko se olla sellaista musiikkia mistä tykkäisin?

Iskä nyökkäsi. Tämän kysymyksen hän oli kuullut ennenkin. Isäni oli mielissään voidessaan esitellä pojalleen musiikkia. Lama vei vinyylikokoelman, mutta tilalle tuli laatikkotolkulla itseäänitettyjä kasetteja. Arvo laski, mutta kattavuus oli hyvä. Ensimmäiset CD:t ilmestyivät joulukuun 16. päivä 1990. Yksi niistä oli T-Rex-kokoelma. Juuri sellainen karmaiseva halpakokoelma, jonka uhriksi Bolanin tuotanto on liian usein joutunut. Aiemmin hyväksyntäni oli saanut jo Status Quo. Se onkin ihan lastenmusaa. Sen tahdissa pystyi jorailemaan. Hiukan huolissaan hän oli, kun en pitänyt Beatlesistä. Help oli ihan ok kappale, mutta muuten himpun verran ärsyttävää ininää ja vinkumista. Piti olla rokkia.

T-Rex oli rokkia. Se rokkasi sydämeeni siltä istumalta. Halpahallin laserlevy sai parivaljakoksi pian tuplakasetin. Muistan kuunnelleeni kasettia mummolassa joulupukilta saaduilla korvalappustereoilla. Kävi ilmi, että Bolan oli aluksi soittanut akustista kitaraa ja hänen kaverinsa paukutellut bongorumpuja. Tämä tuntui kummalta. Eihän bändissä voi olla vain kaksi tyyppiä? Iskä kertoi, että näin on kuitenkin ollut. Innostuin kitaransoitosta vakavammin 15-vuotiaana. The Coats -yhtye oli helppo perustaa Bolanin inspiroimana. Soitin kitaraa ja kaverini Tuukka bongorumpuja.

Sittemmin hain laulajaksi pahamaineiseen glamrock-yhtyeeseen nimeltä Rose Avenue. Koesoitossa soittelimme T-Rexiä ja sain paikan. Ensimmäisellä keikalla esitimme akustisesti Cosmic Dancerin ja myöhemmin Tampereen Klubilla sähköisen Jeepsterin. Sapetti aina kun Jann Wilde & Rose Avenue yhdistettiin 80-luvun pullamössöglamrokkeihin.

Rakkaus Bolaniin ei ole vuosien varrella sammunut. Uusinta levyä edeltäneellä Kis kis -albumin yhteydessä äänitin kunnianosoituksen idoliani kohtaan. Ken joutsenella ratsastaa -hupsuilu kuultiin alunperin vain Kis kis -vinyylin ennakkotilaajien bonus-CD:llä. Plastic Passion -levymerkin suostumuksella kappaleen voi kuulla myös tästä.

Jos Marc Bolan ei ole entuudestaan tuttu, niin tutustuminen on miellyttävä aloittaa albumikaksikolla T-Rex (1970) ja Electric Warrior (1971). Ensin mainittu kuvastaa mainiosti siirtymistä folk-tyylistä kohti sähköisempää glamrockia, joka jälkimmäisellä toimii tuoreimmillaan. Menestyksen sokaisema Bolan sortui jo seuraavalla albumilla The Slider (1972) toistamaan Tony Viscontin kanssa keksimäänsä hittikaavaa. Parissa vuodessa ämpärit olivat tyhjiä. Kanan, shampanjan ja kokaiinin turvottama Bolan haparoi pari onnetonta albumia kunnes raitistui ja pääsi takaisin jaloilleen juuri ennen kohtalokasta automatkaa syyskuun 16. päivä 1977. Bolanin tähti sammui hänen vaimonsa ajettua päissään minin päin puuta. Marc Bolan kuoli vain 29-vuotiaana. Vahva kirjasuositus on tuottajalegenda Tony VIsctontin omaelämäkerta Bowie, Bolan and The Brooklyn Boy. Sen sivuilla maalautuu kuva Bolanin persoonasta sekä Bowien ja Bolanin välisestä kilpailusta. Alunperin epäonnistunut Bowie ihaili onnistuvaa Bolania. Sitten kaikki kääntyi päälaelleen.

Hyvää syntymäpäivää, Marc Bolan ja kiitos kaikesta!