Keikkalavaan jäätyneestä esiintymisjännityksestä

Sanailenpa teille hiukan vuosia piinanneesta uskollisesta ystävästäni eli esiintymisjännityksestä. 174 keikan jälkeen se ei ole helpottanut, vaan se on itseasiassa pahentunut. Viime viikon perjantaina 18.8. Hämeenpuiston tunnelmallisessa O’Harasin kellarissa jouduin poistumaan kesken esiintymisen lavalta yksinkertaisesti paniikin käydessä sietämättömäksi. Jännitys purkautui välittömänä oksennusrefleksinä henkilökunnan saniteettitiloissa.

Ennen keikkaa jännitys on ihan jees. Se yleensä laukeaa ensimmäisten biisien aikana ja purkautuu esiintymistä tukevaksi energiaksi. Ensimmäisiä keikkoja tehdessä vuonna 2005 jännitys oli sietämätön. Peura ajovaloissa -oloa lieventämään ehdotettu alkoholin runsas käyttö ei auttanut paskan vertaa. Sitä oli vaan jännittynyt ja sössötti. Keikkailun myötä ramppikuumeen kanssa oppi kuitenkin elämään. Glamrock-henkinen rooli oli oiva paikka paeta ujoutta ja esiintymisarkuutta. Usein se purkautuikin varsin koomisena säntäilynä ja yliampuvana falskina kukkoiluna. Sehän tietysti istui yliteatraaliseen glamhömppään oikein hyvin. Keikan jälkeen saattoi laittaa taas valot kiinni ja paeta nurkkaan istumaan. Tämä aiheutti jonkin verran kiusallisia tilanteita, sillä minun oletettiin olevan lavan ulkopuolellakin ulospäinsuuntaunut ja pirskahteleva persoona. Rooli tuntui useimmiten turhauttavalta ja aika usein suorastaan vitutti. Mitä enemmän naama näkyi lehdessä, sitä useammin syrjäänvetäytyvä käytös tulkittiin koppavuudeksi ja kusipäisyydeksi.

Muutaman vuoden jälkeen glam jäi taakse ja rooli roikkumaan vaaterekkeihin. Siirros ei tietenkään tapahtunut sormia napsauttamalla. Viime vuoteen asti mukana on kulkenut jäänteitä vanhasta lavaroolista. Nyt tulevan albumin myötä esiintyminen tuntuu olevan viheliäisempää kuin koskaan, sillä rooli tuntuu pudonneen kokonaan pois. Lavalle nousee ihan vaan tavallinen Jani, joka näki monta viikkoa painajaisia ala-asteella, kun piti pitää esitelmä Urho Kekkosesta luokan edessä. Jestas se oli hirveää.

Viikko sitten perjantaina O’Harasissa ensimmäinen biisi meni vielä ok. Toisen biisin kohdalla sydän alkoi jo pamppailla. Miksi jännitys ei mene pois? Kolmannen kappaleen kohdalla kylmä hiki alkoi valua ja sydän tuntui puskevan kurkusta ulos. Lauloin kappaleen läpi ja tuijotin tyhjyyteen. Neljännen biisin kohdalla kädet ja koko kroppa alkoivat täristä. Unohdin soinnut ja keskittyminen herpaantui. Nyt lentää laatta. Tunsin kuinka silmissä alkoi sumentua, tartuin mikrofoniin, pyysin yleisöltä anteeksi ja pakenin takahuoneeseen. Kaoin hetken aikaa WC-pyttyä kaulaillen ja kuulin kuinka bändi jatkoi biisiä eteenpäin. Tietenkin ensimmäinen tunne oli, että voi saatana sentään, tämä meni nyt ihan päin helvettiä. Odottelin kotvan, että tuleeko bändi seurakseni vessaan, mutta onneksi Johannes Tolonen (vas.) ohjasi bändin soittamaan taukomusiikkia C:stä. Keräsin voimia, sylkäisin kämmeniin ja palasin takaisin lavalle.

Episodin jälkeen esiintyminen sujuikin jo helpommin. Aplodien saattelemana jatkoimme keikkaa jylhällä Kevät-biisillä ja loput keikasta meni hyvällä draivilla. Palasimme lavalle vielä yleisön pyynnöstä soittamaan ylimääräisenä numerona tulevan albumin avausraidan Tiedän mitä rakkaus on. Lisää keikkoja luvassa syksymmällä.

-Jani

Kesäkiertue Alppipuistosta Hiedanrantaan

Ensimmäiset keikat uuden kiertuebändin kanssa on korkattu kahdella ulkoilmakeikalla. Helsingin Alppipuistossa järjestetty IndieCon Indie Picnic ja Tampereen Hiedanrannassa ensimäistä kertaa järjestetty Uusi Tampere toimivat näyttämöinä. Keikat menivät oikein mukavasti.

Uusi Tampere -tapahtuman pyhättönä toimi rujon pittoreskiä Robocop-tyyliä edustava Kuivaamo.

Edellisistä bändikeikoista oli ehtinyt vierähtää 14 kuukautta, joten esiintyminen kieltämättä jännitti poikkeuksellisen paljon. Jännitys ei tunnu laisinkaan niin pahalta osaavan bändin kanssa. Onneksi tälläkin kertaa kokoonpanon muodostivat osaavat hemmot: Sami Nissinen (mm. Vuoret) soitti kitaraa, Volterissa jo vuodesta 2002 kanssasi soitellut Antti Aittapelto liittyi urkuristiksi ja Johannes Tolonen (mm. Manzana) tarttui bassoon. Rumpuja kolisteli tulevalla albumillakin soittava Kimmo Vierimaa. Sain jälleen ilon ja kunnian tehdä yhteistyötä lahjakkaiden ihmisten kanssa.

Alensin oman roolini soolobasistista jälleen komppikitaristiksi ja sovitin kappaleet capon avulla avosoinnuille. Näin sain instrumenttiosiot soitettua läpi pienillä ja hennoilla otteilla ilman että geeneissä jylläävät nivelvaivat pahentuisivat liiallisesta toistosta. Selvisin ilman minkäänlaisia ongelmia.

Keikkasetin koostimme pääasiassa tulevan albumin kappaleista. Tämä oli tietoinen ratkaisu, sillä keikkojen tarkoitus on promota tulevaa albumia. Heitimme vastapainoksi mukaan ekalta EP:ltä kaksi b-puolta ja yhden albumiraidan esikoislevyltä. Tuoreimmalta Kis Kis -levyltä emme soittaneet ainuttakaan raitaa. Tulevilla keikoilla tulemme soittamaan todennäköisesti vielä enemmän uuden levyn materiaalia.

Helsingin Alppipuiston setti. Uusi Tampere -festeillä soitimme saman setin, mutta encorena kappaleen nimeltä Tiedän mitä rakkaus on.

Ennen Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -levyn julkaisua käymme piipahtamassa Tampereen mukavimmassa kellarissa eli O’Harasissa 18. elokuuta. Tervetuloa.

Taivaankanteen jäätyneistä testilevyistä

Albumi on ottanut jälleen askeleen eteenpäin, sillä vinyylin testiprässit saapuivat korviemme iloksi. Kaikki kuulostaa olevan kuten pitääkin tai itseasiassa jopa paremmin, sillä analogisuus tuo levylle sen sisältöä pukevaa viehätystä. Aikataulu ei veny ja teos ennättää syyskuussa kauppoihin. Veikkaanpa, että ennakkotilauslinkit saapuvat seuraavaksi.

Uutta musiikkia

Hiljaiseloa on vietetty muutamat kuukaudet jos toisetkin, mutta suljettujen ovien takana ääntä on pidetty senkin edestä. Levyllinen uutta materiaalia on äänitetty, miksattu ja masteroitu. Ja kannetkin on itseasiassa piirretty ja aseteltu pdf-tiedostoiksi. Parhaillaan ruuvaillaan julkaisukuvioita eteenpäin. Tuleva albumi tullaan julkaisemaan kahdesta edellisestä poiketen soolomonikkerin alaisuudessa. Se eroaa Mustat Käärmeet -levyistä myös tyylillisesti ja taiteellisesti, sillä olen tehnyt albumin yhdessä ulkopuolisen tuottajan kanssa. Lisäksi vierailijat ovat suuremmassa roolissa. En paljasta vielä enempää.

Uutta musiikkia on julkaissut myös Janne Tapio. Tapailin hänen tulevalle albumilleen bassoa muutamille raidoille. Hiljattain on julkaistu Metsästäjä-niminen singlemaistiainen, joka on versio Pekka Strengin kappaleesta. Kappale löytyy syksyllä julkaistavalta Janne Tapion Sisäinen Avaruus -levyltä.

Pelottaa-ep – Saatanallista arkipsykedeliaa, maailman paskin biisi ja Bowie-laina

Huhtikuussa 2016 Plastic Passion julkaisi tamperelaisen laulaja-lauluntekijä Jani Matti Juhanin ja hänen Mustat Käärmeet -kokoonpanonsa toisen pitkäsoiton nimeltä Kis Kis.

Albumilla 60- ja 70-lukuvaikutteiset popkappaleet yhdistyivät kantaaottaviin ja ilkikurisiin teksteihin. Lopputuloksena oli yksi vuoden poliittisimmista albumeista.

Kis Kisin suorapuheiset folkrokkilaulut kuulostavat ensin vain ilkikurisen kepeiltä. Kun sanoituksiin syventyy, niistä löytää vakavia, suututtavia ja surullisia aiheita. Ne kertovat kaunistelematta sotahistoriasta, päivän politiikasta, median tilasta ja yksilötason tragedioista. Tekstit tuovat mieleen Leevi & The Leavingsin Gösta Sundqvistin salaa surullisen ja humaanin tavan katsoa maailmaa, mutta ovat poliittisempia.
Ari Väntänen, Turun Sanomat 23.4.2016

Pelottaa-ep sisältää kaksi kappaletta Kis Kis -albumilta uusina radioystävällisinä versioina. Nimikappale on painajaismainen katsaus saatanalliseen arkipsykedeliaan ja ihmisen psyykkeen syvimpiin syövereihin. Kakkosraitana kuultava beatlesmäinen Maailman paskin biisi keventää tunnelmaa ja kertoo kuinka ihminen kasvaa, kehittyy ja laajentaa maailmankuvaansa.

Kolmantena raitana kuullaan Kapteeni Tom. Se on Jani Matti Juhanin tulkinta maailman surullisimmasta laulusta eli David Bowien Space Oddity -hitistä. Suomenkielisen version kappaleesta levytti ja sanoitti Arto Sotavalta vuonna 1973.

Jani Matti Juhani (synt. 1982) on Riihimäellä syntynyt, mutta sittemmin tamperelaistunut laulaja-lauluntekijä. Kis Kis on Jani Matti Juhanin toinen suomenkielinen ja yhteensä kahdeksas albumi yhtyeenvetäjänä. Diskografiasta löytyy pitkäsoittoja nimillä Jann Wilde, The Saturnettes ja Volter.

Striimaile ep
Spotify
Deezer

Kuuntele ja osta cd
Bandcamp